Pyry Hannola, 25, keskikenttäpelaaja, FK Haugesund (OBOS-ligaen, Norjan 2. sarjataso). Siirtyi Haugesundiin Seinäjoen Jalkapallokerhosta elokuussa 2025. Lähti ensimmäisen kerran ulkomaille 15-vuotiaana Tanskan Midtjyllandiin.
Kirje perustuu Tatzin haastatteluun.

Haugesund, lokakuu 2026

Moi Pyry,

oot 15 ja lähössä Tanskaan. Mä kirjotan sulle 10 vuotta myöhemmin kerrostalokämpässä Norjan Haugesundissa. Ikkunasta näkyy aaltoileva meri. Tuulee, mutta sää voisi olla paljon huonompikin. Tästä on vain pari kilometriä stadionille.

Mun tavallinen treenipäivä stadionilla alkaa nykyään ysiltä; silloin on aamupala. Aamupalan jälkeen meillä on palaveri jossa käydään läpi matseja tai tulevaa harjoitusta. Yhdeltätoista alkaa futisharjoitukset, ja ennen sitä saattaa olla pieni salitreeni tai aktivointeja. Puoli yhdeltä kenttätreeni on ohi ja pääsen lounaalle, joka tarjoillaan stadionilla. Joinain päivinä on vielä salitreeni, mut muutoin pääsee aika lailla lounaan jälkeen lähtemään kämpille. Joskus menee pidempään, jos on jotain hoitoja tai pieniä ryhmäpalavereja, missä käydään läpi videoklippejä.

Sit kotiin. Joskus pelaan nykyään TPS:aa edustavan Matej Hradeckyn kanssa Pleikkaria. Sitten ruuanlaittoa. Nyt Emman kanssa ollaan käyty pitkillä kävelylenkeillä. Semmosia perusasioita. Joku päivä käydään kahvilla. Oikeastaan ihan perusarkea. Kuulostaa vähän tylsältä, mutta semmoista se on, se normi.

Jos verrataan Suomeen, niin ehkä iso ero täällä on treenien kilpailu. Se kilpailu pelipaikasta on treenissä vielä kovempaa. Harjoituksissa mennään aika lujaa. Mentiin Suomessakin, mutta tuntuu, että täällä on vielä enemmän sellaista tappelua siitä pelipaikasta. Jos häviää jonkun loppupelin treenissä, niin moni saattaa ottaa sen aika raskaasti siinä hetkessä. Sitä haluaa oikeasti voittaa, koska se merkkaa tosi paljon.

Toisaalta se arki ja rytmi, ei siinä ole isosti eroja Suomeen. SJK:ssa oli asiat tosi hyvin hoidettu. Mä tiedän, ettei kaikissa seuroissa Suomessa ole yhtä hyvää tasoa kuin SJK:ssa oli. Lounas ja aamupala on aika isoja juttuja, jotka helpottaa arkea ihan sikana. Kun treeni on ohi, sun ei tarvitse miettiä, mitä syöt lounaaksi. Se helpottaa palautumista, ja voi keskittyä pelaamiseen.

Se täytyy vielä mainita, että täällä vieraspelimatkat on sujuvampia kuin Suomessa. Me lennetään melkein joka peliin, ja matkustamiseen ei mee niin paljoa aikaa.

Miika Koskela pelaa täällä myös ja on mun hyvä kaveri. Ollaan tiiviisti tekemisissä kentän ulkopuolellakin. Miika on Oulusta kotosin. Tai siis Kempeleestä. Se varmaan loukkaantuu jos en mainitsis Kempelettä. Koen, että on tärkeää, että suomalaiset pitää yhtä. Hyvissä ja huonoissa hetkissä tietää, että on kaveri tukena. Se on mukava tunne.

Mulla on edustusjoukkueessa myös toinen hyvä kaveri, Martin Bjørnbak. Hän on tosi kokenut ja voittanut paljon. Huipputyyppi ja antaa sellaisia neuvoja, joita mielellään kuuntelee.

Viime kausi oli raskas. Kun tulin tänne, sarjataulukko näytti tosi huonolta. Olen silti kiitollinen joukkuetta silloin valmentaneelle Toni Korkeakunnakselle, että antoi mulle mahiksen tulla tänne ja pelata pääsarjaa. Oli upea kokemus päästä pelaamaan todella kovia joukkueita vastaan ja saada isoja minuutteja.

Nyt ollaan divarin kärjessä, ja tottakai mukavampaa on voittaa kuin hävitä. Mutta divari ja pääsarja on ihan eri asia. Uusi valmentaja Endre Eide on saanut meidät pelaamaan hyvin. Me ollaan tällä hetkellä ihan hyvä joukkue. Meillä ja mulla henkilökohtaisesti on silti paljon parannettavaa. Jos nousu tulee, niin se on kova haaste. Mutta rehellisesti sanottuna en haluaisi tämän ikäisenä enää pelata toista vuotta divarissa. Koen, että pystyin viime vuonna näyttämään että kykenen pelaamaan pääsarjassa. Viime peleissä olen joutunut istumaan vaihdossa, ja se harmittaa. Mutta se on sitä aaltoliikettä.

Maajoukkuehaave ei ole kadonnut mihinkään. Divarista sitä kutsua on turha odottaa, mutta jos noustaan pääsarjaan, siitä vaihtoehdosta voi olla ihan realistista taas puhua. En mä kuitenkaan stressaa sitä. Se on unelma, mutta ei maajoukkue määrittele onko ura hyvä vai huono.

Norja on kyllä futismaana nyt kovassa huudossa. Bodø/Glimt ja Viking pelaa Mestarien liigassa. Se on todella kova juttu. Ja maajoukkue pärjäsi hienosti MM-kisoissa. Oli aikamoinen buumi Norjan ympärillä. Ja Norjan pääsarja – väitän, että se on Euroopankin mittapuulla tosi kova sarja.

Kaipaan Suomesta ruokakauppoja, ihan oikeasti. Ideaparkin Citymarketin valikoimaa oppi arvostamaan täällä. Ja perhettä kaipaan. Täällä on vähän enemmän yksin. Ei se haittaa, mutta ikävä on. Norja on myös hemmetin kallis maa. Puolaan verrattuna kaikki maksaa tuplasti.

Sitten se isoin asia. Joulukuun alussa meille syntyy poika, sopivasti just kun kausi loppuu. Yritetään valmistautua, mutta uskon että se tulee silti vähän shokkina. Odotan innolla. Varmasti elämässä prioriteetit menee uusiksi. Mun agentti Jukka Raitala on kertonut, että hänen esikoisensa syntymä vaikutti futikseen positiivisesti. Toivottavasti mulla myös. Jos treenit menee huonosti, niin kun tulee kotiin, futis unohtuu aika nopeasti. Mikä joskus on ihan paikallaan. Ymmärtää, että ei se ole maailmanloppu kuitenkaan.

Jos saisin sanoa sulle yhden asian lähtiessäsi maailmalle, se olis tää: Nauti ja tee kovasti töitä joka päivä. Huonoja ja hyviä hetkiä ja kausia tulee. Täytyy luottaa itseensä ja olla vähän röyhkeä, terveellä tavalla. Että uskaltaa tapella omasta paikasta ja olla oma itsensä. Ulkomailla sulle ei anneta roolia, sulle annetaan mahis. Jos on tehnyt kaikkensa ja antaa treeneissä parhaansa, ei jää mitään jossiteltavaa.

Terveisin,
Pyry

PS. Iskä tulee viikonloppuna käymään täällä. Mä haluaisin esitellä vierailijoille kaupungin lisäksi Preikestolenin. Se on parin tunnin ajomatkan päässä sellainen kallio, jossa on ihan jäätävä pudotus. Se on yksi hienoimmista paikoista minkä olen itse livenä nähnyt. Ja sitten tietysti veisin katsomaan jotain matsia tai treenit. Kyllä siinäkin on nähtävää.